Talvipyöräilyä

Lorvittuani suurimman osan päivästä alkoi menojalkaa vipattaa tai no ei aivan. Podin monta tuntia järkyttävää päänsärkyä ja kun olo ei helpottanut, vaikka napsin 800 mg Buranaa kuin karkkia, päätin ottaa kovemmat keinot käyttöön. Olin jo perunut menoni ystäväni syntymäpäiväjuhliin, törkeätä oharimeininkiä, mutta eipä siinä väsymyksen & hedarin koktailissa huvittanut lähteä irrottelemaan. Diagnosoin jomotuksen jumittaavaan niska-hartiaseutuun joten ei muuta kuin salikamat kasaan ja menoksi.

Syksyllä päätin lopettaa turhat autoilut ja käyttää pyörää entistä ahkerammin. Niinpä pomppasin uljaan Helkamani selkään lumisateista huolimatta. Päivän aikana oli tullut kymmenen senttiä lumipeitettä ja vau mitä maisemia meidän kotikadulla avautuikaan. Oli pakko napata muutama kuvakin todisteeksi, tämä on sitä talven parasta antia. Ja mikä parasta ei ole yhtään niin pimeää ja ankeaa, mun puolesta lumi saa siten pysyä maassa...let it snow let it snow let it snow. Kerrostaloasukin kun ei tarvitse lumitöistä huolehtia.

Aika moni on ihmetellyt mun päätöstä talvipyöräilystä. Kun sen aloittaa heti kauden alusta oppii aika hyvin kurvailemaan haastavemmissakin olosuhteissa. Sen verran varon, että kypärä on tiukasti päässä, kesällä sen suhteen tulee välistä lipsuttua...ei pitäisi silloinkaan. Joka tapauksessa arviolta 5 kilometrin matka kotoa salille toimii oivana alkulämmittelynä ja sujahtaa aika kivuttomasti. Sain hyvän alkulämmön päälle ja pystyin aloittamaan punttitreenit heti täysillä.

Tuli vedettyä aika mojova selkä-hauis-vatsatreeni, annan itselleni melkein täydet pisteet. Personal trainerin kanssa tehdyistä treeneistä on ollut hyötyä, kummasti niistä saa buustia. Pienet tekniikkamuutoksetkin ovat tehneet vissin eron tekemiseen. Painoakin tulee ladattua reilummin tankoon, tarkoitus on kuitenkin kehittyä. Mä haluan nähdä peilistä kunnon tuloksia.

Päätän raporttini lumisiin tunnelmakuviin, toivottavasti näitä riittää!