Alehankintoja

Eilen mulla oli suuri missio, jonka toteuttaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Koomailtuani aikani kirmasin kaupungille metsästämään kirjaa Miamista, jotta voisin päättää mitä haluan lomani aikana kokea. Kirjakauppa tuotti vesiperän, mutta käsiin hakeutui joogakirja, joka tarttui ihan huomaamatta matkaan - en siis mahtanut mitään. Onneksi Sokoksen kirjaosastolta löytyi vastaus toiveisiini, tosin keskinkertainen sellainen, mutta kotiuduinpa kuitenkin pehmeäkantisen matkaoppaan kera. Toistaiseksi upeiden rantojen lisäksi Little Havana on herättänyt mielenkiintoni. Harmillista, että jenkkifutiksen kausi ehtii päättyä ennen lomaani, se olisi ollut ihan must. NBA-matsi on vielä vahvasti harkinnassa, lippujen hinta on varsin suolainen, mutta kerranhan sitä vaan eletään...

Syntymäpäiväjuhlani päättyivät pienoiseen järkytykseen, kun availin lahjat vieraiden kadottua. Kolme luottoystävääni olivat hankkineet minulle sadan euron lahjakortin Intersportiin. Lahjahan oli mieletön, mutta liian kallis, en odottanut lainkaan lahjoja. Meillä ei ole muutenkaan ollut tapana hankkia kallita lahjoja, ainoastaan muistaa toisiamme pienesti syntymäpäivinä ja tarjota aina olkapää (hyvistä neuvoista puhumattakaan) jos sille on tarvetta. Hetkisen änkytin itsekseni ja puhuisin kiukusta, tuohan oli ihan liikaa. Etenkin kun tiedän erään ystäväni rahatilanteen, kotiäitiys kun ei ole kovinkaan rahaisa pesti. Lähetin kyllä muutaman moitteen sanan viestillä, mutta sain vain naureskelua osakseni...on siinä mulla ystäviä.

Reilussa vuorokaudessa tokenin ja suuntasin päättäväisenä kauppaan, kyllähän shoppailu on mun sydäntä lähellä. Olisin halunnut kesävaatteita reissua varten, mutta eihän niitä ollut lainkaan tarjolla (jännää eikö?), pitänee siis kaivella vaatehuoneen uumenista. Hetken pyörittyäni päätin kuitenkin hyödyntää alennusmyynnit, urheilukamoissa kun miinukset ovat tuntuvia eli sinne kannattaa mennä näihin aikoihin. Mukaani tarttui Peakin huppari, joita ei vain voi olla liikaa. Totuuden nimissä mulla taitaa olla ennestään ainakin neljä vastaavaa, mutta kuten sanoin ne ovat parhaita ja aina on tilaa uudelle. Niissä on ensinnäkin ihania väriyhdistelmiä ja kangas on paksu sekä laadukas. Kokoelmani vanhin versio (ikää n 8 v) on vuosien varrella haalistunut, mutta muuten toimiva, enkä yksinkertaisesti raaski heittää sitä pois. Rakastan Peakin vaatteita muutenkin, mutta niitä raaskii investoida ainoastaan alelapuilla.

Hupparin kaveriksi löytyi vielä kaksi t-paitaa ja sitten rahat olikin tuhlattu. Sanoisin, että tein tehokkaasti töitä ja sitten pääsinkin ruokakaupan puolelle. Mulla ei ole mitään akuuttia urheiluvarustehankintaa, tosin Intersportista löytyy aina jotain. Suosin urheiluvaatteissa laatua, vanha sanonta köyhän ei kannata ostaa halpaa pitää paikkaansa etenkin tässä kategoriassa. Treenivermeitä tulee pestyä paljon ja ne on muutenkin kovassa käytössä, joten materiaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota. Kummasti se laatukin kulkee merkkien mukana, mun garderoobista löytyy Nikeä, Röhnischiä, Haglöfsiä ja Better Bodiesia. Välistä jurppii katsella hintalappuja, esimerkiksi viime kesänä kahdet golfhousut kustansivat noin 150 €, mutta lasken niiden käyttöiäksi kolme neljä vuotta eli lopputuloksen kannalta investointi on järkevä. 

Muutenkin mua lahjottiin ihan liikaa, sain kaikkea pientä kivaa. Jännä juttu muuten miten lahjat menettää merkityksensä vuosien varrella. Tokihan se on kiva saada jotain, mutta se on niin kovin toisarvoista. Tärkeämpää on kerätä välillä jengi kasaan ja tietää millaisia tukipilareita lähipiiriin on pystytetty.