Tässä kotikotona käymisessä on se hyvä puoli, että kahvia on aina termarissa (koko perhe täynnä kofeiiniaddikteja) ja iskä hoitaa ton puuropuolen. Prinsessaa hemmoteltiin taas, puuro voisilmällä suoraan sohvan nurkkaan tarjoiltuna. Puuhellalla poriseva puuro pesee hotellin tarjonnan kuus nolla. Arvatenkin mun aamukahvihetki kestää tällaisina aamuina kauan, toistaiseksi kuppi numero kolme työn alla ja vasta pari tuntia kulutettu. Eiköhän tässä vielä tovi jos toinenkin tuhraudu.
Mielestäni kaikkien pitäisi pysähtyä välistä hitaisiin aamuihin. Ne ovat mitä parasta vastapainoa kiireiseen arkeen ja musta ne ovat yhtä luksusta...eikä maksa paljon. Värjöttelen viltin alla, räplään pakkomielteisesti iPadiani (<- todellinen rakkauteni kohde) ja nautin pysähtyneisyyden hetkestä. Mun joululoma taitaa alkaa joka päivä samalla moodilla, mihin sitä seepra raidoistaan pääsisi?
Yksinkertaisesti maailmassa on liikaa kiirettä, jopa mun maailmassa. Siksi varaan kalenteriini sopivasti lorvintahetkiä, jolloin vain olen ja annan ajan kulua. Psst ei saa kertoa kenellekään, sillä tämä saattaa olla syy siihen etten muka ehdi kaverille kylään. Säälin niitä, jotka eivät osaa nauttia kiireettömyydestä vaan hönkivät paikasta toiseen. Ilmiö lienee juuri tähän aikaan vuodesta pahimmillaan. Mua ei stressaa, joulu tulee vaikken tekisi mitään eikä se piittaa pätkääkään olenko siivonnut tai koristellut kotini sen hengen mukaisesti (en muuten ole...vielä "ehtinyt").
Kiireetöntä viikonloppua kaikille, tässä on vielä monta tuntia touhuta ja olla tekemättä yhtään mitään,
Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti