Tämä kaaos tekee oman kropan kuuntelusta ja etenkin sen viestien tulkinnasta vaikeata. Pimeys vetää voimat pois ja työpäivän päätteeksi voisi vain kääriytyä vilttiin ja sulkea muun maailman pois mielestään. Eilen kotiuduin töistä tavallista myöhempään, sillä kävin etsimässä ystävälleni syntymäpäivälahjaa. Tunsin itseni nälkäiseksi ja voimattomaksi, palelikin vietävästi. Siinä väsymystä vastaan kamppaillessani mietin mitä kroppa yritti viestiä.
Oliko se niin väsynyt, että halusi minun lepäävän? Olisiko kunnon treeni tehnyt sittenkin hyvää vai oliko se hyvä tekosyy lipsua salitreeneistä? Mistä sen voi oikeasti tietää? Koska edessä on pitkä viikonloppu päätin omistaa illan levolle...vai laiskottelulle? Suoristuskeskeisyys sisälläni löytää aina hyvän tilaisuuden potea syyllisyyttä, eihän se niin pitäisi mennä. Kaiken järjen mukaan pari punttitreeniä pitäisi ehtiä tekemään vielä vaikka lepopäiviä onkin kertynyt tähän viikkoon jo useampia. Töissä käynnissä oleva koulutusputki vie selvästi energiaa, onneksi viikonloppuna on useampi kiva juttu tiedossa...niistä lisää myöhemmin.
Hyvin nukuttujen yöunien jälkeen arvelen tehneeni eilen oikean päätöksen. Kurkku tuntuu hieman karhealta ja silmiä särkee, kunhan ei flunssa tekisi tuloaan. Koska uni on paras keino hoitaa itseään meinaan löytää vapaapäivinä aikaa päiväunille. Olisikohan tämä sitä kuuluisaa downshiftaamista? Tämä viikonloppu on siten omistettu akkujen lataamiselle, ensi viikko tulee olemaan erityisen raskas, sillä suuntaan maanantaina työmatkalle ja hotellielämä on kaikkea muuta kuin mahtavuutta.
Nyt kuppi kuumaa, kahviaddiktin lempihetki, sitten suuntana YogaRocks ja hot joogaa itsenäisen Suomen kunniaksi.
Alla suhteellisen vakavamielinen kuvani keskiviikolta, olenkohan mä noin yrmyn näköinen koulutuksia vetäessäni? Hope not...itsensä peilikuvaaminen on vaan jokseenkin rasittava "taiteenlaji".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti