lauantai 28. joulukuuta 2013

Kaverisynttärit

Syksyllä tuli sellainen ajatus, että haluaisin juhlia jotenkin synttäreitäni. Perinteinen känni ei kiinnostanut, tänä vuonna on rällätty tarpeeksi, joten mietin mitä voisi tehdä. Siis eihän suomalainen voi juhlia ilman viinaa, vai voiko? Jostain mielen syövereistä nousi ajatus tarjota ystäville joku ainutlaatuinen kokemus, ovathan ystävät pitäneet mut tiukoissakin tilanteissa pinnalla, oli siis aika kiittää. Muutamia vaihtoehtoja pohdittuani kilautin YogaRocksiin ja varasin yksityistunnin hot joogaa. Sitten suin päin kutsukortteja väsäämään...olenhan mä töissäkin tunnettu askartelutaidoistani. Mistähän tuo perhosidea on mahtanut tulla?


Kummallinen vatsapöpö/flunssa kaatoi muutaman kutsuvieraan ja lastenhoito-ongelmat toivat pari peruutusta, mutta loppujen lopuksi päästiin hyvällä jengillä joogailemaan. Pomppasin välillä kuvaajan rooliin, oli vaan pakko saada unohtumattomat hetket ikuistettua. Ja voi kuinka nautinkaan joogasalin lämmöstä parin viikon tauon jälkeen, pakko repiä jostain kivenkolosta rahat kymppikorttiin, minua ja joogaa ei saa enää erottaa - never ever!

Tunnin veti Markus ja sarja oli normaalia helpompi, koska sali oli täynnä aloittelijoita, se olikin hyvä ratkaisu. Muutama liike oli itsellenikin hieman uusi, jokainen vetäjä pitää hieman erilaiset tunnit eli hyvää vaihtelua, tykkäsin. Pitää muuten bongata Markuksen tunteja kalenterista, siinä on aika hyvä ohjaaja, suosittelen. Pyrin keskittymään omaan suoritukseeni, vaikka olisi ollut kiva seurata muiden ilmeitä ja miten kukin selvisi. Toivoin niin, että kaikki tykkäisivät, eihän hot joogaan voi olla rakastumatta. Eihän?

Tehdäänpä lyhyt pikakelaus tapahtumiin. Tunti alkoi hengitysharjoituksilla, jonka jälkeen siirryttiin aurinkotervehdyksiin. Kropan saa siten heräämään ja avattua kireyksiä lihaksissa. Seuraavaksi tehtiin puolikuu, jossa kädet nostetaan pään yläpuolelle ja ristitään kiinni, jonka jälkeen venytetään kylkeä sivulle. Vartalo taipuu puolikuun muotoon kaarelle, lämmön hivellessä on helppoa ylittää itsensä. Seisontasarjoihin mahtui vielä mm kotka ja puu, molemmat mun suosikkeja. Kotka-asanassa kädet ristitään vartalon eteen, aivan kuin kaksi käärmettä kietoutuisi toisiinsa. Sitten vajotaan hieman kyykkyyn ja ristitään jalatkin eli tarvitaan myös hieman tasapainoa. Puussa toinen jalka nostetaan ylös ja nostetaan ikään kuin risti-istunnassa reiden päälle. Kädet voi pitää sydämen päällä liittäen kämmenet yhteen tai nostaa pään yläpuolelle yyn muotoisesti. Tästä on toki vaikeampiakin muunnoksia, mutten ole tehnyt niitä hetkeen.

Lattiasarjassa tehtiin hyviä venytyksiä, enkä ollut ainoa jolle ne tulivat tarpeeseen. Huomasin, että aamujoogat ovat totisesti auttaneet takareisien jumituksiin eli pystyin tekemään liikkeitä paremmin kuin aiemmin. Mun omat kotijoogat ja uusi Mandukan (=the joogamatto) ovat lyömätön yhtälö. Kyllähän niitä kireyksiä yhä löytyy, mutta edistyksestä pitää olla aina iloinen ja minähän olen. Pienikin parannus on tyhjää parempi, tämän kuin muistaisi itsekin.

Harvemmin sitä tulee päätettyä joogatuntia ryhmäkuvaan, mutta tulihan siitä eri hieno. Sitä paitsi tuskinpa tässä tulee toistamiseen juhlittua 35 vee synttäreitä. Kerranhan täällä vain eletään, joten nautitaan matkasta mahdollisimman paljon. Itselleni jäi ainakin mahtava fiilis sekä polttava kaipuu joogasalille. Kommenttien perusteella moni muukin tykkäsi, harmi vain ettei salilla ollut samanlaista myyntiosaamista kuin meillä. Olisi ollut aika bueno tilaisuus kaupata joogakortteja tai kiipeilykokemuksia, kauppaa ois tullut. Pitää varmaan vinkata vastaisuuden varalle, tällaista se on tehdä töitä asiakaspalvelun ammattilaisten kanssa.


Sitten kotiin suihkuun, puhdasta päälle ja pöperöt pöytään. Tajusin vasta vieraiden lähdettyä, että apua miltä mä näytän, mutta ei siinä vaan ehtinyt miettiä mitä pukee ja miltä näyttää. Hyvinhän ne geimit meni siitäkin huolimatta, ystäväni 6 v tytär oli tosin pöyristynyt kuultuaan ettei mulla ollut mekkoa. Tosin näppäränä neitinä hän tilasi itselleen palan kakkua, ihana Emilia!

Kaikin puolin kiva ja onnistunut ilta, kannatti järjestää. Ihmisen pitäisi ylipäätänsä juhlia enemmän, maailma on ihan tarpeeksi tylsä ja vakava vastapainoksi. Tarjoilut onnistuivat hyvin ja kaikkea oli tarpeeksi, huh! Pidin mun cateringia nuukailevana, mutta lihapiirakka, tuoreet sämpylät, pasta-feta-vihersalaatti, tonnikalapiirakka ja suklaakakku toimivat. Kukaan ei myöskään moittinut serviisin puutteellisuutta, olisihan se ollut noloa. Eikä haitannut yhtään, vaikka tonnikalapiirakka juuttui pohjastaan kiinni, makuhan se ratkaisee. 

Kiitos kaikille ihanille - olette ehtymätön voimavarani ja kultaakin kalliimpia! Jos ihmisellä ei ole ystäviä hänellä ei ole mitään, kun hänellä on ystäviä, hänellä on kaikki. 

Lav juu olo!

-Virpi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti