Haaveilu lienee yksi vahvuuksistani, olen varmaan viettänyt elämäni aikana muutaman vuoden pilvilinnoja rakentaen. Esimerkiksi jos en saa unta keksin jonkun kivan ajatuksen ja viihdytän sillä itseäni. Muutenhan takaraivo puskisi etulohkoon työasioita ja ne nyt ovat vihoviimeisiä yömietteitä. Tosin jokaisen ruusunpunaisen unelman jälkeen muistutan itseäni siitä kaikesta mitä minulla on, etten unohtaisi kiitollisuutta.
Äitini sanoi minulle (tai no kommentoi blogiani) "Älä unelmoi elämääsi vaan elä unelmasi". Varsin voimaannuttavia sanoja, eikö? Vaikka haaveilu on kaikin puolin ihanaa, joskus on toimittava välittämättä liikaa järkitekijöistä ja nyt oli sen aika...totisesti. Muutaman päivän harkitsemisen ja budjettilaskelmien päätteeksi oli otettava pala unelmaa työlistalle. Olen kaivannut aurinkoa, irtiottoa arjesta, uusia kokemuksia ja erään ystäväni huoletonta seuraa, joten nyt tuli napattua monta kärpästä yhdellä iskulla. Eli mitä tässä nyt on tapahtumassa? Varasin lennot Miamin aurinkoon ja maltan tuskin odottaa, että pääsen matkalle.
Jos nyt oltaisiin ihan järkeviä niin viettäisin tammikuun lomaani alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti eli kotona, ravaamalla kuntosalilla ja joogaamalla ahkerasti. Ehtisin lepuuttaa kroppaa sekä päätä työasioilta ja palaisin uutta intoa puhkuen työmaalle, ei se huonolta kuulosta. Mutta joskus on vain levitettävä siivet ja annettava elämän kantaa. Kuten tykkään joka välissä todeta, asioilla on tapana järjestyä, niin nytkin. Mulla on sitä paitsi projektipäällikön pätevyys, joten järjestän tämänkin yhtälön toimivaksi...meitsi on pro.
Miksi sitten mietin? Noh näin lyhyellä aikavälillä matkabudjettia ei yksinkertaisesti saa kasaan. On aika tyhmää lähteä Visan voimin liikenteeseen, mutta luotan kykyihini mestaripihistelijänä. Tammikuussa lasken jokaisen kuluttamani sentin pilkulleen, siitä se lähtee. Tässä vaiheessa on turha puuttua jokaiseen pikkuseikkaan, etenkin kun tiedän, että tasan kuukauden päästä saan elää unelmaani. Pelkkä ajatus siitä, ettei aurinko ja lämpö lopu kesken saa suupieleni kääntymään ylöspäin...eihän tähän onnen tunteeseen meinaa tottua.
Toinen toteutunut toiveeni, eikä yhtään Miamia vähäisempi sellainen, on uusi puurokattila. Kyllä joulupukki tietää salaisimmatkin haaveet, lapsen uskoa kannattaa vaalia edelleen. Tässä kohtaa korostan sitä, että puurokattila on päivittäin käytössä ja kahvinkeittimen jälkeen toiseksi tärkein varuste keittiössäni. Tämä selventäköön iloni määrää näinkin arkista kapinetta kohtaan. Pessimisti varmaankin synkistelisi, koska ei saanut paistinpannua (toinen haaveeni) mutta jatkamme vanhan Hackmanin kanssa hyvin toiminutta yhteistyötämme.
Kolmanneksi sain viettää ihanan joulun. Ehdin mm. kuluttaa aikaani vanhempieni luona sekä käydä pitkiä keskusteluita kissamme Tanelin kanssa. Toimituksen huomautus, kissahaaveni ovat matkani takia jäädytetty, mutta tulee kyllä toteutusvaiheeseen joskus ensi vuonna...must have oma kehrääjä! Sen lisäksi meillä oli ystäväni kanssa ihana aattoilta, hyvää ruokaa (& paljon kaikkea), hömppäelokuvamaraton (ei tosikoille) ja loputtomia pohdintoja elämästä. Maltan tuskin odottaa viikon etenemistä, sillä monta hyvää juttua on vielä edessä, kenties nurkan takana on lisää toiveita toteutumassa. Niitä odotellessani jatkan hömppäelokuviin uppoutumista, Notting Hill viihdyttää iltaani...tää toimii muuten aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti