Nyt maha on täynnä pizzaa, väsyttää entisestään. Omistan iltani hotellikuolemalle, vaikkakin oli ihanaa tavata ystävä sekä tämän hurmaava avovaimo. Kieltämättä piristyin hetkessä ja tajusin hymyileväni leveästi tepastellessa takaisin yksiööni. Jos mieli mustuu helposti niin kumman kivuttomasti sitä pystyy nostamaan hännän takaisin pystyynkin...onneksi. Eiköhän tästä saa taas lisätsemppiä huomiselle, kouluttaja on taas elementissään! Kouluttaminen on siitä mielenkiintoinen taiteenlaji, että ladatessa kaiken peliin tulee huomaamattaan uuvuttaneensa itsensä. Se on hieman kuin urheilusuoritus, johon valmistaudutaan henkisesti ja suorituksen aikana haluaa olla se, joka saavuttaa maaliviivan ensimmäisenä.
Laskeskelin aamulla, että tälle vuodelle on kertynyt noin 2 kk verran hotellielämää. Eli ei kai se ole ihme jos glamour katoaa. Tosin jokaisessa paikassa on puolensa. Lappeenrannan etu on kuntosalihuone ja uima-allas, eikä kaupungissakaan ole valittamista. Tällä erää en ole vaan liikkunut juuri hotellia kauemmas, peiton alla on ollut tuplasti hauskempaa (lue lämpimämpää). Eilen sentään eksyin läheiseen kauppakeskukseen ja kävin hankkimassa pyörääni valon, tuliaiset check! Kylläpä on ensi viikolla kiva kurvailla, eikä poliisillakaan ole sanomista mun varustetasosta.
Jaahans nyt ahteri ylös ja suunta allasosastolle. Tällä kertaa nappaan bikinit ja uikkarit mukaan, ettei elämä mene pelkästään lorvimiseksi. Onkohan siellä mun venäläiset kanssasisaret jo lauteilla? Ollaan sujuvasti kommunikoitu jo parina iltana vaikkei yhteistä kieltä olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti