Kyläilyä ja joulutorttuja

Kotona olisi tuhannesti tekemistä ja treenejäkin pitäisi kiristää, mutta kaipasin pysähtymistä...taas. Eihän viikonloppukaan saisi olla pelkkää suorittamista ja ystävillekin on varattava aikaa, sillä he ovat  (ainakin mun) elämän yksi suurimmista voimavaroista. Niinpä viis veisasin imuroimisesta, vaatehuollosta ym. tehtävälistalla olevista asioista ja kiiruhdin kyläilemään.

Olipa mukava unohtaa itsensä ystävän sohvan uumeniin. Turistiin rauhassa muutaman viikon kuulumiset ja parannettiin maailmaa, aika menetti hetkeksi merkityksensä. Mun hartiat on taas astetta kevyemmät, kun taakkaa purettiin yhteistuumin. Raportoinnin lomassa pyöräytin pellillisen joulutorttuja, sillä olen himoinnut niitä parin viikon verran. Kylläpä muuten maistui hyviltä! Mut kannattaa siis kutsua kylään sillä olen varsin omatoiminen.

Luojan kiitos talven pimein kohta tulee ensi viikolla taitteeseensa. Voin vain kuvitella miten pimeää Lapissa on, onneksi mä bunkkaan tiiviisti Etelä-Suomessa. Hämmästyttää miten paljon kroppa kaipaa lepoa, se suorastaan huutaa täyttä häkää ja pakottaa jatkuvasti hiljentämään. Pitäisi varmaan kokeilla jonkunlaista vitamiinien hevoskuuria jos vähän piristyisi. Jospahan näillä lorvinnoilla jaksaisi seuraavan viikon, enää 5 aamua ja joululoma on ovella. Taidanpa siirtyä suosiolla sohvalla makuuasentoon ja siirtää huomiselle kaikki ne asiat jotka vain voi :D