Päiväkahviseuraa & inhokkitreeniä

Tässä vaiheessa päivää voi todeta, että olipa kiva päivä! Aamulla kävin vanhempieni luona ja sieltä palatessani poikkesin hyvän ystäväni luona, kaipasin kahviseuraa. Olipa kyllä mukava turista kuulumiset rauhassa ja hörpätä se kuppi kahviakin kitusiin. Ehdittiin siinä vaihtamaan 5v. kummipojankin kanssa kuulumiset ja ihailemaan taidekoulussa tehtyjä maalauksia, selvästi kummiinsa tullut. Sitten jatkoin matkaani kaupan kautta kotiin, kun alkoi nälkä kurnia ja päiväuniaikakin oli selvästi käsillä.

Piti vähän lorvia sängyssä, pyöräyttää koneellinen pyykkiä ja kerätä motivaatiota. Vaikka tykkään treenata niin välillä se lähtemisen vaikeus on kovin lamaannuttavaa, etenkin kun tiedossa oli inhokkitreeni (suomennos jalkapäivä). Loppujen lopuksi sain ahterini irtautumaan sohvasta, vaikka Uuno-elokuva olisi kutsunut enemmän. Mun ahteri kaipasi sittenkin enemmän kyykytystä kuin laiskottelua.

Yritin palautella mieleeni pt:n oppeja jalkapäivästä, hetkellisesti jopa onnistuen. Joku siinä vaan on, että tietyissä liikkeissä säästelen itseäni. Tiedän, että pystyn parempaan, mutta liikkeet ovat itsestään inhottavia ja tuntuvat lihaksissa häijysti (ei kipuna, vaikea selittää tarkemmin), joten huomaan lintsaavani. Tämän lisäksi olen ylivarovainen seuratessani polviani, etten vain tekisi liikkeitä väärin ja aiheuttaisi ylimääräisiä kremppoja.

Näistä se mun inhokkitreenini koostui:

Jalat

- hack-kyykky (ehdoton inhokki)

- jalkaprässi

- reisiojennus (sanat eivät riitä kertomaan inhoani)

- reisikoukistus maaten

- suorinjaloin mave

- lantionnostot Smithistä

- pohkeet hackissa

Vatsat

- voimapyörä

- hoover

Nyt kun mä tätä pohdin näin jälkikäteen niin jostain syystä toi hack ei toimi. Pitää varmaan kokeilla jotain muuta sen tilalla, sillä en saa ruoskittua itseäni tarpeeksi. Yritin reteästi vaihtaa lämmittelysarjan jälkeen 15 kiloon per puoli, mutta vähensin yhden sarjan jälkeen kilot viiteen. Puolustuksena voin sentään sanoa, että tein sentään neljä sarjaa kolmen sijasta, todellisuudessa laiha lohtu. Toinen johon pitäisi revitellä enemmän on reisiojennus, häijyltähän se tuntui nytkin, mutta painot alkoivat olla hyväksyttävällä tasolla vasta vikassa sarjassa. Muuten vedin ihan hyvin sain jopa aika häijyä poltteet mm. lantionnostoissa ja pohkeissa. Mistähän se johtuu, että pohkeisiin on helppo ladata kunnon setit?

Lopuksi kidutin itseäni vatsoissa, vaikka eiliset vatsatreenit tuntuivatkin pohjalla. On muuten yllättävän vaikeaa asetella 5 kg lisäpaino selän päälle vatsallaan maaten ja napata sitten voimapyörä kehiin. Mä niin tarviisin treenikaverin, joka jeesaisi ja piiskaisi. Tein hooverit heti perään supersarjoina ja sinnittelin lisäpainon kanssa aina minuutin kerrallaan. Olisi kyllä pitänyt lankuttaa 1,5 minuuttia, mutta tänään ei kyennyt (lue laiskotti). Pukkariin päästyäni olisin voinut jäädä sinne, ajatus kotimatkasta pyöräillen ei innostanut. Eihän siinä lopulta muu auttanut kuin vedellä kledjut niskaan ja lähteä pyörämatkalle. Kummasti painoi väsymys kropassa ja matka eteni hitaasti, mun kestävyydessä on vielä parantamisen varaa...onneksi tämä talvi ei lopu ihan heti kesken (rivien välistä voi havaita sarkasmia).