Oodi puurolle - puurohulluutta havaittavissa

Suomihan on todellisuudessa puurohullujen maa, minä olen yksi heistä...jo monennessa polvessa. Saattaa muuten olla varsin pitkälle historiaan menevä perinne Rantalan klaaninsa. Isäni on tuntemistani ihmisistä suurin puurodiggari, joka ikinen aamu eli noin 62 vuoden ajan puuroa. Itse kyllä kyllästyn välillä ja pidän pienen tauon, mutta isäni ei kyllästy ikinä. Vaihtelua saa kuulemma tarpeeksi, kun välillä laittaa voisilmän, välillä lorauttaa joukkoon maitoa, satunnaisesti mehukeittoa, sitten marjoja ja tarvittaessa hilloa, meidän iskä on niin paras! 

Viikonloppuna meinasin joutua pienoisen paniikin valtaan, kun huomasin kaurahiutaleiden olevan lopussa. Pikainen puhelu äitille jos saisin pikatoimituksen kaupunkiin mutta ei luonnistunut. Yritin turhaan hakea Vääksyn myllyn hiutaleita lähikaupoissa, mutta turhaan. Värväsin ystävänikin etsintöihin, mutta sama lopputulos - tyhjin käsin kotiin. Huutelin myös apuja Facebookissa, ilman toivonpilkahdusta.

Surkeana nappasin lähikaupan hyllyltä paketin Elovenaa ja ajattelin sen toimivan, onhan sekin puuroa ja ilmeisen suosittu tuotekin vielä (ihmettelen syvästi). Parina aamuna olen irvistellyt samalla kuin lusikoin puurolta etäisesti muistuttavaa tinaa suuhuni. Tässäkin olen tottunut parempaan, ei toimi ei, laadusta ei voi tinkiä.

Onneksi työkaverini huomasi hätäni ja toiminnan naisena otti ohjat käsiinsä. Tänään sain ensimmäisen joululahjani eli paketin Kinnarin tilan kaurahiutaleita käsiini. Tämä voi kuulostaa oudolta ja varmaan onkin, mutta olin innoissani. Päätin poiketa ruokavaliostani ja kiehauttaa illaksi puuroa, ei vaan voinut odottaa aamuun asti. Kylläpä oli odottavan aika pitkä, kun ensin odottelin puuron kiehumista 5 minuuttia ja toiset mokomat hauduttamista.

Arvatkaapa mitä? Nämä Hollolasta peräisin olevat kaurahiutaleet ovat ehkäpä aavistuksen parempia kuin Vääksyn myllyn hiutaleet. Kylläpä mulla on herkullinen aamu huomenna tiedossa, nam! Puuroni suhteen olen muutenkin outo, ei tarvitse erikseen sanoa tiedän sen valmiiksi, sekoitan joukkoon 100 g raejuustoa, pienen voisilmän ja jäisiä mustikoita. Sen lisäksi syön puuron kylmänä, aamulla en kykene muuta kuin juomaan kahvin ja puuro kulkee töihin. Mutta kun puuro on laadukasta ei tuo lämpötila ole merkityksellinen, raejuusto ja marjat ovat kivasti sulaneet joukkoon.

Raejuusto puurossa kuulostaa oudolta, tiedän senkin. Olen oppinut tavan Fitfarmin dieettien myötä ja Suomessa on monia muitakin koukuttuneita. Suosittelen testaamaan, mutta muista siihen voi jäädä koukkuun, sinua on varoitettu. Itse en osaa enää syödä puuroani ilman raejuustoa, se kuuluu joukkoon kuin nenä päähän. Lienee siis ymmärrettävää miksi toivon joululahjaksi puurokattilaa, se on aika kovassa käytössä ja vanha vetelee viimeisiään.

Pidin tänään treenivapaan, sillä väsytti niin paljon. Työpäivän päälle huitaisin virkistävät 20 minuutin päikkärit, sitten kokkailin murkinaa ja suuntasin liikenteeseen. Pyörähdin ystäväni puolesta apteekista ja jatkoin toisen luokse lenkkiseuraksi, ei siis pelkkää lorvintaa. Olipa ihanaa tallustella tähtitaivaan alla eli on siinä pimeässä puolensakin. Pakkasta oli reilut 10 astetta, mutta näillä leveysasteilla pärjää kummasti, kun on tarpeeksi kerroksia päällä. Palatakseni puurohehkutukseen, kuuma puuro lämmitti kivasti pakkaslenkin päätteeksi. 

Nyt onnellinen kaurahiutaleiden omistaja painuu nukkumaan!