I'm glad you're back

Totesi joogaopettajani nähtyään minut pitkästä pitkästä aikaa. Leta (<-joogaguru) luuli minun muuttaneen takaisin Lahteen. Kerroin rehellisesti asuneeni täällä koko ajan, jostain syystä jooga oli vain ollut tauolla. Totesin itsekin olevani onnellinen siitä, että tauko oli nyt taakse jäänyttä elämää ja jooga näyttäisi tulleen taas tärkeäksi osaksi viikkorutiinejani.

Takana on noin neljä viikkoa ja 8 käyntiä joogasalilla. Lihasmuisti on palauttanut mieleeni liikkeet varsin hyvin, tällä tahdilla olen pian samassa pisteessä kuin tauolle jäädessäni. Vain muutamat asanat tuottavat yhä ongelmia, mutta etenen maltillisesti...kerrankin. Ahimsa eli ole armollinen itsellesi, joogafilosofiasta tutuksi tullut sana on läsnä jokaisella tunnilla kanssani. 

Näiden viikkojen aikana olen ihmetellyt mikä joogassa kiehtoo. Se on enemmän kuin liikuntaa, hieman kuten golfkin, mutta aivan eri tavalla. Olen aiemmin yrittänyt selittää, kuinka kuvittelen joogan sekä kaunistavan että puhdistavan kehoani. Siltä minusta tuntuu edelleen, toinen joogaja varmaan ymmärtäisi mitä haluan sanoa, kun sanat eivät riitä pidemmälle. 

Aamutunti oli täynnä, saliin ahtautui kolmisenkymmentä joogaajaa. Vaikka tunnelma oli normaaliakin kuumempi ja välistä piti varoa naapuria ei se haitannut. Tuntui hyvältä juhlistaa itsenäistä Suomea puolentoista tunnin hiljaisella puurtamisella, kääntyä itseensä ja osoittaa kiitollisuutta tällä keinoin. Tunnin alussa katselin figuuriani peilistä, se oli muovautunut muutamassa viikossa melkoisesti. Jooga oli siis kaunistanut minua ja palauttanut vyötäröni tiimalasimaisen muodon.

On totta, että joogan lisäksi olen noudattanut ruokavaliotani suurella intensiteetillä ja panostanut kuntosalitreeneihin. Silti uskon suurimman avun tulleen juurikin joogasta. Tunnit ovat antaneet minulle hengähdyshetkiä kiireisestä arjesta, antaneet malttia hyväksyä itseni ja rentouttaneet lihaksiani. Kaikista panostuksista huolimatta painoni ei ole juurikaan tippunut, keho on vain löytänyt linjansa uudestaan ja käsivarsissa alkaa näkyä työn tulokset. Ei voi siis valittaa.

Itse asiassa suutuin vaa'alle, se on todellinen vihamieheni ja mielen myrkyttäjä. Sen takia annan vaa'an pölyttyä vielä muutaman viikon, ennen kuin nousen sen päälle seuraavan kerran. Minua naurattaa reaktioni suuresti, sillä mitä väliä sillä on kuinka paljon painan. Silti vahdin sen väläyttämiä lukemia ja nousen sille kerta toisensa jälkeen suurin toivein.

Ihanasta joogasta huolimatta väsymys taitaa olla päivän sana. Kotiuduttuani painuin suihkuun, söin ja suuntasin päiväunille. Vaikka yöllä tuli huitastua mahtavat 10 tunnin yöunet ei mikään tunnu riittävän. Meinaan hiihdellä päivän kotiverkkareissa ja villasukissa, ihanan kiireetöntä. Mahdollisesti otan toisetkin päiväunet eli revittelen ihan täysillä. Illalla olisi ystäväni syntymäpäiväjuhlat, yritän vielä keräillä voimia, että jaksaisin lähteä hetkeksi bileistämään. Nyt teepannu porisemaan ja Jogi teet kehiin!

Namaste...