Syke kateissa

Eilen oli päivä täynnä toimintaa, ei siinä ehtinyt pahemmin lepopäivää vietellä. Aamusta piti kaivaa työkone esiin ja omistaa aamukahvin lomassa pari tuntia työasioille, joskus on pakko joustaa. Sitten kirmasin kaupungille etsimään pikkujouluihin sopivaa vaatetusta, mikähän siinä on ettei juhliin voi lähteä vanhoissa vaatteissa? No pikkujoulut on kerran vuodessa, joten sallittakoon moinen kerskakulutus. Puolustuksen puheenvuorona voin todeta, että uusin pikkumustani toimii kesät talvet, joten järkihankinta. Eikä se ollut hinnallakaan pilattu ja keräsi roppakaupalla kehuja pitkin iltaa.

Ennen juhlahumuun suuntaamista kirmasin lenkille. Pahaksi onnekseni sykemittarini ei näytä elonmerkkejä muutaman kuukauden laiskottelun jälkeen. Ei siis mitään käryä sykkeistä, lenkin pituudesta tai muistakaan numeroista. Ohuen lumipeitteen saanut kaupunki näytti ihanalta ja kevyesti hölkkäsin Radiomäelle & fiilistelin pari rinksaa ennen kotimatkaa. Juoksukunnossa ei ole kehuttavaa, mutta eiköhän se pikkuhiljaa kohene. Tavoitteena on hölkötellä kerran viikossa, fokus on kuitenkin pumttitreeneissä.

Sykkeistä viis lenkki teki hyvää, hikisenä mutta onnellisena palasin kotiin. Ajatus pikkujouluista tuntui ylitsepääsemättömältä, joten päätin huitasta pienet tirsat ennen H-hetkeä. Puolen tunnin koisailun jälkeen sujautin juhlavermeet vauhdilla päälle ja suuntasin juhlapaikalle, tyylikkäästi tunnin myöhässä. Juhlia vietettiin love boat teemalla Jokimaan ravikeskuksessa. Jouduin hetken kiertelemään ennen kuin löysin tuttuja kasvoja ja pääsin fiilikseen.

Ilta oli kaikin puolin onnistunut. Ruoka oli hyvää, paikalla oli mieletön bilebändi ja tapasin paljon tuttuja. Oli ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia ja joraamaan kunnolla. Päätökseni olla vesilinjalla herätti hämmästystä, mutta tanssilattialla pääsi vauhtiin iloliemistä huolimatta. Onnekseni drinkkilipuilla sai myös limsaa ja jäävettä oli runsaasti tarjolla. Saattaapi olla, että varsin monella on tänään tukka kipeä, mutta sallittakoon se kaikille, onhan firman pikkujoulut vain kerran vuodessa.

Ohjelmassa oli sirkusesitys, jonka tosin missasin, sillä pistelin samaan aikaan ruokaa mahaani. Bändin senttien välissä oli näyttävä ilotulitus, totisesti komiaa katseltavaa. Ja pitkin iltaa sai kuvauttaa itsensä kaverin kanssa tai ilman ammattivalokuvaajan toimesta. Odotan innolla millaisia kuvia musta tulee, eiköhän ne saada heti alkuviikosta sähköpostiin ihasteltaviksi. Mikäli joukosta löytyy toimiva otos pistän sen tänne jakoon. Facebook-profiilini kaipaisi myös uudenlaista ilmettä.